Vanhoja tuttuja ja Phillipsin innovointikeskus - reissupäivä kolmonen

Kolmas päivä käynnistyi jälleen hotellin tutulla aamiaisella. Kahvikuppi toisessa kädessä, sämpylä toisessa – ja edessä päivän seikkailut. Heti aamiaisen jälkeen Evert saapui noutamaan meidät kohti Firdan Dratchenin toimipistettä, jonne suuntasimme uteliaina katsomaan, miltä meno siellä näytti.

Joni edustamassa Firdalle mennessä

Dratchenissa kohtasimme sekä IT-puolen opiskelijoita että opettajia – ja iloksemme myös muutamia vanhoja tuttuja: Pieter, Sikko ja Ferdo, jotka vierailivat meillä aikoinaan Suomessa. Silloin teimme yhdessä softaprojekteja, joista jäi hyviä muistoja. Oli mukava nähdä, että yhteistyöhenki ja huumori olivat säilyneet vuosien ja maiden yli.

Jarno, Evert ja Joni opiskelijaravintolassa

Vierailun jälkeen suuntasimme Firdan opiskelijaravintolaan, jossa nautimme Evertin seurassa lounasta: kanaa vartaassa, ranskalaisia ja kevyt salaatti. 

Kanaa vartaassa ja ranskalaisia

Iltapäivällä Pieter kaasutti meidät Philipsin tehtaalle, tai tarkemmin sanottuna heidän innovaatiokeskukseen, jossa järjestetään viikoittaisia monialaisia työpajoja. Näissä eri alojen opiskelijat kokoontuvat yhteen ratkomaan oikeita ongelmia, kuin pitkäkestoisessa hackathonissa – paitsi että tässä ei nukuta makuupussissa hallin nurkassa.

Pääsimme tutustumaan tiloihin, ja erityisesti yksi asia innosti meitä; 3D-tulostin, joka tulostaa metallia. Siis oikeaa, kiiltävää, kovaa metallia. Opiskelijoiden käytössä oleva teknologia oli sen verran vaikuttavaa, että mietimme hetken, pitäisikö meidän jäädä "vahingossa" sinne viikoksi tai kahdeksi.

Phillipsin tehtaan lattiat pistivät pelituulelle

Philipsin jälkeen hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät takaisin Leeuwardeniin. Pienen hotellihengähdyksen jälkeen oli aika kokoontua vielä kerran koko porukalla illalliselle.

Illan ohjelmana oli tapas-ravintola La Cubanita, jonka ruokalista oli lähes yhtä pitkä kuin päivän ohjelma. Söimme rauhalliseen tahtiin, vaihdoimme kuulumisia ja nauroimme opiskelijoiden, Evertin sekä Evertin tulevan korvaajan kanssa – kuin olisi ollut perheillallinen, mutta pöydässä oli enemmän valkosipulia ja vähemmän arkisia aiheita.

Ja koska ilta oli viimeinen Hollannissa, opiskelijat johdattivat meidät vielä drinkeille – viimeinen yhteinen ilta vaati tietysti oman päätöksensä. Tunnelma oli lämmin, porukka iloinen ja olo haikean onnellinen. Sitten oli aika suunnata takaisin hotellille, viimeistä yötä varten. Matka oli tuntunut nopealta, mutta päivät olivat olleet täysiä – ja muistoja oli jo nyt enemmän kuin matkalaukussa tilaa.